Miksi käytän arvokasta kotimaista materiaalia, vaikka marketeista saisi moninkertaisesti halvempaa villalankaa?

 Monet markettien langat ovat tehotuotettua karheaa ulkomaista, jopa muovilla päällystettyä (=superwash) villalankaa. Käsittelyn myötä villa menettää hyviä ominaisuuksiaan.

Villa on mitä osuvin vaatemateriaali pohjoisiin, kylmiin ja kosteisiin olosuhteisiin. Villa on luonnostaan kuohkeaa, ilmavaa ja kevyttä. Tämän lisäksi suomenlampaan ja kainuunharmas-lampaan villa on luonnostaan hyvin pehmeää ja miellyttävää, lähes merinovillan kaltaista eikä sitä ole käsitelty pilalle.

Villa lämmittää kylmällä säällä ja kuumassa eristää lämmön ulkopuolelle. Villarasva eli lanoliini hylkii kosteutta ja pitää villavaatteen pintakuivana jopa kovassakin sateessa. Villa pystyy myös imemään kosteutta itseensä tuntumatta märältä ja silti se kykenee lämmittämään. Lanoliini tekee villasta myös likaahylkivän ja tuuletus riittääkin useimmiten puhdistukseksi. Villavaatteita voi tarvittaessa pestä varovasti käsin tai koneessa villanpesuohjelmalla hankausta ja kovaa linkoamista varoen. Kuivauksen tulee aina tapahtua tasolla, ei roikottaen.

Villa on ihoa hellivänä ylellinen alusvaatemateriaali, koska se johtaa hien pois iholta. Samalla se lämmittää ja villan lanoliini hoitaa ihoa. Suoraan iholle suosittelen suomenlampaan tai kainuunharmaksen kampavillaa/hahtuvaa tai karitsanvillaa, mutta myös tavallinen karstalanka sopii useimmille. Retkeilyyn villa on huippumateriaali säänkestävyyden lisäksi myös siksi, ettei se syty tai sula muovivaatteen tavoin nuotion lähellä. Mikäpä olisi retkeilevälle läpille sen turvallisempi materiaali! 

Villa on kierrätettävää niin kauan, kun siinä on kuituja jäljellä. Oikein säilytettynä ja huollettuna villa voi säilyä vuosisatoja, mutta luonnonmateriaalina se myös maatuu täysin käyttöikänsä päässä. Hyvä villavaate on iso satsaus, mutta siitä riittää iloa ja hyötyä parhaimmillaan sukupolvelta toiselle.

Villalankoja on saatavana nykyään jonkinverran myös kierrätettyinä (joissa ainakin osaksi on suomalaista villaa). Mikäli haluat tilata Villapuodista jonkin tietyn neuleen täysin kierrätyslangasta, sekin onnistuu!

Käytin kaikilla neljällä lapsellani kestovaippoja (täyskestoiltiin myös reissuissa) ja villahousut olivat kaikista parhain ja miellyttävin kuorivaippa, erityisesti yökestoilussa. Samalla tuli säästettyä luontoa ja lapset säästyivät kertakäyttövaippojen ihoärsytyksiltä ja teollisuusmyrkyiltä. Villapuodista voi tilata myös villavaippahousuja toiveiden mukaan. (Neuleisiin liittymätön vinkvink: Osan vaipoista hankin uutena, suurimman osan kuitenkin käytettyinä, se on hygieenistä ja toimivaa. Lähes kaikki kestovaipat kestivät käyttöä niin hyvin, että olen saanut lahjoitettua/myytyä edullisesti ne jatkokäyttöön seuraavaan perheeseen. Rohkeasti kestoilemaan vain!) 

Ympäristönäkökohdat ja eettisyys
"Vaateteollisuus tarvitsee kipeästi muutosta, sillä alan ympäristövaikutukset ovat suuret: Vaateteollisuudesta syntyy vuosittain yli 92 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä. Vaate- ja tekstiiliteollisuus aiheuttaa jopa 10 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä ja käyttää 79 biljoonaa litraa vettä vuosittain." Lähde: eetti.fi

Suomessa villantuotanto ei ole koskaan ollut tehotuotantoa, mikä tarkoittaa sitä, että se ei rasita ympäristöä suurtuotantoon verrattuna. Täällä lampailla on useimmiten nimi, se pääsääntöisesti ja todennetusti elää lajinsa mukaista hyvää elämää, laiduntaa ja parantaa näin luonnon monimuotoisuutta sekä hoitaa itse jälkeläisensä. Katraat ovat pieniä, joten yksilö- tai ryhmäkohtainen huolenpito on mahdollista. Suurtuotantomaissa, joissa lampaat elävät valtavissa laumoissa, on vaikeaa havaita sairaita eläimiä. Suomi kuuluu maihin, joissa kivulias mulesing-käsittely on kielletty. Epäeettisessä ja julmassa käsittelyssä karitsoiden peräaukon ympäriltä leikataan ihoa loistartuntojen ehkäisemiseksi, samalla myös häntä typistetään. Suomessa loistartunnat pysyvät kurissa monipuolisilla laidunkierroilla, koska laidunmaat ovat laajat. Isossa-Britanniassa loistartuntoja vältetään uittamalla lampaita loislääkettä sisältävässä liuoksessa. Tämä sheep dipping-käsittely kuormittaa myös ympäristöä. Suomalaisessa villassa on myös vähemmän lääkejäämiä kuin ulkomaisessa villassa, koska lääkkeitä myös käytetään täällä vähemmän. Myös suomalainen viranomaisvalvonta on tarkkaa.

Suomen luonnon ennallistaminen
Tämän päivän haasteet, kuten Suomen luonnon ennallistaminen, kaipaavat enemmänkin laidunnuksen palauttamista entisajan mittoihin kuin nykyisin niin yleistä lehmienpidon demonisoimista (lehmienpidon demonisointi siis oma mielipiteeni). Täällä tilojen pienuus on etu: ylilaidunnus ei aiheuta eroosiota kuten tehotuotantomaissa.

Perinnebiotoopit eli kedot, niityt, hakamaat sekä metsälaitumet ovat perinteisen karjatalouden (kun vielä lähes joka talossa oli lehmiä ja lampaita) aikaansaamia runsaslajisia elinympäristöjä. Karjan vähentyessä ja keskittyessä suuriin yksiköihin näiden monimuotoisten elinympäristöjen määrä on vähentynyt romahdusmaisesti Suomessa ja uhanalaisista lajeista joka neljäs on riippuvainen perinnebiotoopeista. Maatalouden tehostuessa monista vanhoista hyviksi todetuista menetelmistä on luovuttu. Tästä on seurannut perinnebiotooppien useimpien luontotyyppien pinta-alan pieneneminen yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana. Nämä vanhat laitumet ovat kaikki nykyisin uhanalaisia, suurin osa jopa äärimmäisen uhanalaisia. Tällä hetkellä tärkein hoitomuoto perinnebiotoopeille on laiduntaminen.

Lähteet: 
myssyfarmi.fi 
Vatanen, Sanna & Repo, Sami: BÄÄ! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta, Moreeni 2017. Laitinen, Anni & Vanhanen, Jenni: VILLA, suomalaisesta lampaasta pehmeiksi neuleiksi, Readme.fi, 2021.
Kontkanen, Annika: Keinoja lampaanvillan hävikin vähentämiseen, opinnäytetyö. Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma (Ylempi AMK), Oulun ammattikorkeakoulu, 2022.