Suomalaiset lammasrodut

Alkuperäisiä, ikivanhoja suomalaisia lammaskantoja ja -rotuja ovat suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas.

Suomenlammas
Suomenlammas polveutuu oletettavasti Suomen varhaisimmista lammaskannoista, joita eli yleisesti kotieläiminä jo pronssikaudella, noin 2500-3700 vuotta sitten. Nykyinen suomenlammas onkin lähempänä villilammasta kuin jalostetut rodut.

Suomenlampaanvillan kuitu on pitkä, joustava ja sileäpintainen, jonka vuoksi se on hyvin pehmeää, lähes merinovillan tuntuista. Villakuidun uloin osa koostuu limittäin olevista soluista, jonka vuoksi villa on kiiltävää ja antaa erityisen hyvän suojan sään vaikutuksille. Suomenlampaanvilla myös huopuu erinomaisesti. Maatiaisroduilla on yleisesti taipumus huopuvuuteen.

Suomenlampaalla on luontaisesti laaja värikirjo. Yleisimmin suomenlammas on väriltään luonnonvalkoinen, mutta on myös luonnonmustan, ruskean ja harmaansävyisiä yksilöitä. Värejä sekoittamalla saadaan loputtomasti sävyjä, eikä värjäystä välttämättä edes tarvita, mutta suomenlampaanvillaa on saatavana myös värjättynä.

 
Kainuunharmas
Kainuunharmas on oma erillinen kantansa ja sillä on erilainen väritys. Sen villa on kuohkeaa, helmiäisenhohtoista ja jopa hieman pehmeämpää kuin suomenlampaalla.
Villan värjäys yleistyi sotien jälkeen ja helpommin värjäytyvää valkoista villaa suosittiin harmaan jäädessä sivuun. Rodun uskottiin jo kuolleen sukupuuttoon 1970-luvulle tultaessa, ja näin olisikin käynyt, ellei eläinlääkäri Pertti Hankonen olisi 1980-luvulla kiinnittänyt huomiota "oudon harmaisiin lampaisiin" Kajaanissa. Hän jäljitti lampaat muutamalle Kainuun syrjäiselle tilalle ja osti omalle tilalleen Haapavedelle yhteensä 24 lammasta. Hän nimesi rodun kainuunharmas löytöpaikan ja värin mukaan. Hän onnistui säilyttämään löytämänsä seitsemän eri pässilinjaa määrätietoisesti jalostamalla. Nykyään Suomessa on yli 1000 kainuunharmasuuhta eikä kanta ole enää uhanalainen. 

Ahvenanmaanlammas
Kotimaisista lampaistamme ahvenanmaanlammas on uhanalaisin. Kuten kainuunharmas, se pelastettiin viime tingassa 1980-luvulla. Ahvenanmaalta Godbystä kotoisin oleva Sven-Olof Erikson alkoi kerätä kantaa eri puolilta Ahvenanmaata ja onnistui turvaamaan rodun säilymisen. 

Ahvenanmaanlampaan villa poikkeaa merkittävästi suomenlampaan ja kainuunharmaksen villasta. Lyhyt alusvilla on pehmoista ja hienoa, mutta päällivilla on pitkä- ja karkeakuituista, minkä vuoksi ahvenanmaan lampaan villalla on hyvä säänkesto. Lampaan väritys on monipuolinen: valkoinen, harmaan eri sävyt, tumma sinertävänharmaa ja beige joko punaruskean tai oranssinsävyisenä, ruskeanharmaa, kirjava tai täysin musta. 

Lähteet: 

Vatanen, Sanna & Repo, Sami: BÄÄ! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta, Moreeni 2017.
myssyfarmi.fi