Vikkelisukat

Vikkelisukat tunnetaan jo Kantelettaren runossa Muien musta, minun hyväinen:

Moniki pohatan poika kovin on koiltahan kopia, suvultansa sangen suuri; sinä köyhä poikarukka, et oo koiltasi kopia, suvultasi aivan suuri. Moni sun mustaksi sanovi, tervaskannoksi tekevi, pahaksi panettelevi, tuhmemmaksi tunnustavi; voit sa olla muien musta, minun kaunis ja hyväinen, minun mielestä metonen, voisirunen silmästäni.

Jos oot musta, mun omani, rauankarva, rakkahani, tuhma muien tunnustaissa, tervaskanto katsellessa, selin muihin seisotate, selin muihin, päin minuhun, ehkä mie, piloinen piika, voisin paijalla parata, kauluksilla kaunistella, sääret vikkelisukilla, kaulan paijankauluksella, käet kirjakintahilla, sametilla hienot hiukset.

Nykyään vikkelisukkia käytetään tietyissä kansallispuvuissa sekä naisilla että miehillä. Kansallispuvussa ne ovat osa kokonaisuutta. Esimerkiksi naisten Rantalakeuden kansallispukuun suositellaan vihreitä tai punaisia vikkelisukkia. Joihinkin pukuihin kuuluu luonnonvalkoiset tai jopa keltaiset vikkelisukat. 

Näiden upeiden vikkelisukkien ikiaikainen malli ei ole suunnittelemani, mutta niitä voi kuitenkin poikkeuksellisesti minulta tilata. Kudon vikkelisukat Kyllikki Mitrosen ohjeen mukaan, jonka hän laati museosukkien pohjalta (Mitronen, Vilkkumaa: Sukkasillaan. Tammi 2005).

Vikkelisukat kudon Vuonueen Tarmo-sukkalangasta, jossa suomalaisen villan lisäksi on kestävää, mutta biohajoavaa polyamidia vahvikkeena.

Vaikket olisi kansallispukuihmisiä, voit toki käyttää historiallisia, upeita vikkelisukkia!